keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Saarenmaa! (OSA 1)

Laurentiuse kirik Kuressaaressa.
Vietimme perheemme kanssa heinäkuussa viikon Saarenmaan merellisissä maisemissa. Olin haaveillut jo vuosia kyseiselle Viron saarelle matkaamisesta, joten intoa piisasi. Vuokrasimme saarelta mökin jo aikaisin alkuvuodesta, mutta valikoima siihen aikaan vuodesta oli jo päässyt suppeaksi. Olemme ennenkin Viroon matkatessamme käyttäneet Estrentiä majoituksessa, ja koska olemme kyseisen firman palveluihin tyytyväisiä, tälläkin kertaa löytyi punkka sitä kautta. Lämpimästi voin siis suositella sitä kautta mökin/asunnon vuokrausta, jos Viroon olet matkaamassa ja et ole halukas varaamaan hotellia.

Päädyimme valikoinnin tuloksena virolaista perinnesisustusta vaalineeseen mökkiin Mändjalaan lähelle Saarenmaan ainoata kaupunkia, Kuressaarea. Sijainti oli menojemme kannalta oikein sopiva, sillä Mändjalassa sijaitsee iso hienohiekkainen ja matala ranta ja Kuressaaressa useita turistikohteita, kauppoja ja tietysti niitä ruokapaikkoja. Matkaa Kuressaareen oli 9 km, joten sekin vaikutti valintaamme oleellisesti.

Maastoltaan Saarenmaa muistuttaa Viroa tasaisuudeltaan ja puustoltaan. Vehreitä lehtipuita on selvästi Suomea enemmän, ja tiet ovat suorempia niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti. Saarenmaa on kooltaan näppärä. Rannalta toiselle ei ajele reipasta tuntia pitempään korkeussuunnassa, eikä päästä päähänkään matkaa hurjan paljoa kerry. Rannikkoteillä on nähtävissä useita tuulivoimaloita, jotka riemastuttivat erityisesti pikkumiestä, niitä kun bongattiin jatkuvasti yhtäläisellä innolla. Myös pyörällä pääsee liikkumaan erittäin kätevästi, sillä saarella ollaan panostettu pyöräreitteihin. Näimmekin matkamme aikana useita pyörillä reissussa olevia. Jos patikoinnista on kiinnostunut, löytyy Saarenmaalta useita siihen tarkoitukseen sopivia merkittyjä reittejä. Itse päätimme ottaa mukaan matkalle oman auton, jolla huristelimme kohteesta toiseen. Kolmivuotiaan kanssa se vielä tuntui sopivalta valinnalta.

Saarenmaan maakunnan pääkaupunki Kuressaare on erittäin kaunis ja helposti hallintaan otettavissa oleva pikkukaupunki Riianlahden rannalla. Noin kolmasosa saarenmaalaisista asuukin pääkaupungissa. Pikkukujia, mukulakivikatuja ja toinen toistaan kauniimpia pitsihuviloita saa ihailla tämän tästä. Keskustassa onkin paljon kalkkiliuskekivestä rakennettuja rakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta. Talot ovat kauniin valkohohtoisia ja eläväpintaisia, rautaparvekkeellisia ja ristikkoikkunallisia ihanuuksia. Virolaiset ovat fiksusti korjanneet ja remontoineet vanhaa kunnioittaen. 

Piispanlinnan sisar Larilyn.
Keskustassa on ikään kuin isohko "torityyppinen" tieratkaisu keskellä Lossi tänavia, Kuressaaren päätietä, jonka ympärille keskittyy kaikki oleellinen. Sieltä löytyy esim. vanha paloasema, joka sittemmin on remontoitu ravintolaksi. Torin ympärillä on toki useita muitakin ravintoloita ja liikkeitä. Osa liikkeistä myy selkeästi tunnelmaan panostaen saarenmaalaista ja muhulaista käsityöperinnettä, osa taas kaiken maailman viiden euron neonkeltaisia rättejä, kirjavia mekkoja ja venäläistyylisiä pompöösejä kukkakuosillisia jakkupukuja, kaikki sulassa sovussa. Lossi tänav alkaa Piispanlinnalta, joka lienee Kuressaaren tunnetuin nähtävyys Baltian yhtenä parhaiten säilyneenä keskiaikaisena linnana. Ihan keskustasta löytyy myös turg (tori), josta saa myös perinnekäsityötä (kalliin hinnoin) ja kalaa. Esikaupunkialueelta löytyy yksi kauppakeskuskin ja isompia ruokamarketteja. Virolaisissa ruokamarketeissahan voisi viettää helposti tunteja hypistellen kaiken maailman säilykkeitä, hillokkeita, mehuja ja keksejä.

 

Nykyisin Kuressaari on tunnettu etenkin kylpylöistään, joita taitaa olla yhteensä seitsemän ja yksi vielä Muhun saarella ihan vieressä. Lasten rientoihin kylpylöistä ei oikein ole, sillä kylpylälomat ovat selkeästi suunnattu aikuiseen makuun kuuluisine mutahoitoineen sekä terveys- ja kauneuspalveluineen. Ainoastaan yhdessä kylpylässä, Spa Rüütlissä, oli ainokainen melko vauhdikas ja kolmivuotiaalle sopimaton liukumäki, mutta isohkosta lastenaltaasta riitti hyvin riemua ilman pikkuväelle sopivaa mäkeäkin. Varsinaista vesipuistomeininkiä on siis turha odottaa. 

Vauvaranta Kuressaaressa
Isompien lasten kanssa, ja itse asiassa pienempienkin, kannattaa suunnata mieluummin rannalle. Kuressaaren kaupungista löytyy yksi yleinen ja melko siisti ranta, jota mataluutensa vuoksi kutsutaan Vauvarannaksi. Alue on siisti, vessat löytyvät ja hienon hiekan lisäksi isot nurmikkoalueet ympäroivät rantaa. Vesi on matalaa, pikkukaloja uiskentelee tämän tästä rannassa asti. Valitettavasti joukosta tapaa aina välillä veivinsä heittäneitä mereneläviäkin, joka henkilökohtaisesti tipautti pointseja rantaelolta. Mändjalassa, vajaa 10 kilometriä Kuressaaresta, löytyy iso rantakaistale, jonka ranta-aluet eivät välttämättä ole yhtä hoidettuja, mutta vesi on siistimpää. Vaikka meressä on kauttaaltaan hiekkapohja, on merileväkasvusto paikka paikoin aika runsasta, etenkin Mändjalan rannoilla. Merilevää siistitään rannoilta kyllä pois, mutta se aiheuttaa puolestaan melko tymäkkää hajuhaittaa pulikoijille.

Matalaa menoa Mändjalan rannoilla.
Saarenmaalta löytyy paljon lapsiystävällisiä ja näkemisen arvoisia nähtävyyksiä, joista tälle ensimmäiselle kerralle valikoimme Piispanlinnan (kuten ylläolevasta nunnakuvasta varmasti jo päättelittekin) ja Anglan tuulimyllyt. Muitakin kivoja kohteita on, mutta aikatauluttomaan ja rentoon hengailuun keskittyvällä lomalla ei kannattanut ahnehtia liikaa, etenkään kun mukana oli armas leikki-ikäisemme, jolle jo ajelu tuulivoimaloiden ohi oli nähtävyys kerrassaan! Anglaa voin kyllä suositella, sillä vanhoihin ja hyvin säilyneisiin myllyihin pääsee myös sisälle. Paikka on kuvankaunis ja ehtaa virolaista maalaismaisemaa pullollaan. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta tuntui hetken, että olisimme sujahtaneet takaisin maanviljelyksen kulta-aikaan sadan vuoden taakse.

Mökki itsessään oli ennemmin vanhahko omakotitalo alueelle kyseiselle omakotitaloalueelle tyypillisine tasakattoineen ja pitkine parvekkeineen. Talo oli varusteltu välttämättömillä, mutta ei yhtään sen enemmällä. Vuokraemäntämme esitteli mökin varustuksen jutellen koko ajan iloisesti (ja nopeasti!) viroksi. Sana sieltä ja toinen täältä tuli suomeksi, tai sitten erehdyttävästi suomen kieltä muistuttavasti. Moni keskeinenkin asia jäi haperolle ymmärrykselle, mutta luotimme, että viikko nyt selvitään sähkölämmitteisessä ja vesijohdot sisältävässä mökkipahasessa, vaikka joka ikistä selontekoa ei tajuttukaan presiis. 

Vesiputkisto muuten oli niin huonossa kunnossa, että vesi valitettavasti haiskahti pahasti raudalle ja ämpäriin laskettaessa värikin paljastui hennon oranssihtavaksi. Lienee turha mainita, että juomavesi olikin erikseen. Vaikka mökin omistaja lupasi, että vesijohtovedestä voi keittää sumpit, me kyllä suosiolla lorottelimme kahvit ihan siitä kannetusta vedestä. Vesijohtovesi kun kelpasi niukin naukin suihkutteluun, sillä raudan haju yritti tarttua ihoon ja hiuksiin pesuhetkistäkin. Sauna oli myös siinä kunnossa, ettemme viitsineet edes harkita maksavamme 16 euron kertamaksua siitä ilosta. Lämmin vesikin pääsi lopahtamaan. Ehdimme käydä muutaman kerran jääkylmässä suihkussa ennen kuin mieheni älysi, että yksi merkitty katkaisija kolmen katkaisijan jonossa antaa virran lämminvesivaraajaan. 

Virolainen mummeli vartioi pihaa rukin kanssa!
Vaikka näitä peruspuutoksia nyt oli, mökki osoittautui silti kovin kotoisaksi ja puitteisiin sopivaksi. Makuusijoja oli ihan valittavaksi asti ja jokainen sai käpertyä itselleen sopivaan soppeen nukkumaan illan tullen. Mökin puutarha oli mieletön kasvihuoneineen, peruna- ja vihannespeltoineen sekä satoine kukkaistutuksineen. Rikkaruohon rikkaruohoa ei näkynyt missään ja ruohikko oli pehmeä kuin sammal. Haimme kasvihuoneesta ystävällisen vuokraemäntämme opastuksella yksi jos toinenkin aamu tuoreen puutarhakurkun ja muutaman kirsikkatomaatin leikattavaksi leivän päälle.



Kasvihuoneen satoa.
Söimme usein aamiaista ulkona terassilla auringonpaisteessa kuunnellen mehiläisten villiintynyttä surinaa runsaissa ruusupensaikoissa. Liljat nyökyttelivät väriloistossaan auringolle. Terassin erotti varsinaisesta pihasta taivaita kurkottelevat kärhöt ja ruusupensaat kasvualustanaan verkkoaita. Verkkoaitaa tuskin erotti kukkapuolelta, niin runsaina kukkivat nämä ihanuudet. Kukkaistutuksien joukossa oli runsaasti itselle tuntemattomampiakin lajeja. Tyydyin ihailemaan perinnekasvien joukossa kesää juhlivia ihanuuksia ja räpsimään järkkärillä kuvia silmät innosta kiiluen.

Ison pihan etuja oli myös lämpimät illat viinilasillisten äärellä, puhumattakaan laiskoista aamupalan jälkeisistä hetkistä, kun lapsi kirmasi pitkin pihaa innosta puhkuen ja aikuiset imivät auringonsäteitä itseensä hymy huulillaan. Puutarhassa vallitsi joka päivä huumaava kukkien tuoksu. Isoja sinne tänne lenteleviä sudenkorentopareja oli myös hauska seurata kahvikupposen ääreltä. Matin sanoja lainaten: "Elämä on ihmisen parasta aikaa!"


Jatkan Saarenmaan matkapostausta vielä myöhemmin toisella osalla, jossa kerron enemmän ruokapaikoista ja ruokailuista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palaa (mutta ei pohjaan)!